Luostarit

Erakkokappelit

Ensimmäiset karmeliitat pyysivät saada juridisen viitekehyksen heille ominaiselle elämäntavalle, joka perustui elävään ja yhteisölliseen kokemukseen eli karismaan jo ennen, kuin se oli tallennettu kirjalliseen muotoon. Karmeliittasääntö on nimenomaan Pyhällä maalla syntynyt sääntö. Syrjäinen ja yksinäinen vuoristo, jossa oli suojaisa laakso, oli erittäin sopiva ensimmäisille karmeliittaerakoille. Tästä idyllisestä asuinpaikasta saraseenit karkottivat karmeliitat, ja nämä joutuivat siirtymään Eurooppaan. Tästä johtuen karmeliittojen oli pakko löytää joka paikassa ”hengellinen” Karmelvuori – sisäinen yksinäisyys, hiljaisuus ja sydämen rukous – jopa vilkkaiden kaupunkien keskellä. Myöhemmin Eurooppaan syntyi kahdenlaisia karmeliittaluostareita sekä konventuaalista että luostarielämäntapaa varten.

Yhteisöelämän keskiössä ovat rukous, Raamatun lukeminen, yksinäisyys ja hiljaisuus, jotka kaikki ovat tyypillisiä erakkoelämän piirteitä. Erakkoelämän sydän ei ole hiljaisuus sinänsä; hiljaisuus on ilmapiiri, jonka pitää verhota erakkoelämää. Sääntökuntalaitoksen historia ei tunne toista luostarisääntöä, joka käyttäisi yhtä suurta osuutta säännöstä hiljaisuuden käsittelyyn kuin karmeliittasääntö. Karmeliitan kutsumus on olla sydämeltään erakko. Erakko sallii sanan tutkia kokemusta ja kokemuksen puolestaan tutkia sanaa. (Mukaillen karmeliittaisä James McCaffreyn artikkelia, jonka ovat suomentaneet Heidi Tuorila-Kahanpää ja Markku Koponen.)

Ajatuksia erakkokappelista

Ilman ”ohjelmaa”.

Ilman tiettyä työtä tai tehtävää. Jäsenten tarkoituksena olisi elää, ei olla ”munkkeja” ja ”nunnia” siinä mielessä, että he olisivat erillään kaikista muista olennoista, vaan olla ihmisiä, Jumalan poikia ja tyttäriä.

Ilman erityistä tulevaisuutta. Ei uusien kokelaiden värväystä.

Ilman erityistä mainetta tai kuuluisuutta jonkin vuoksi.

Piilossa oleva luostari, kenties ei kovin tunnettu luostarina. Ehkä ei edes tiettyä luostaripukua. Ilman silmiinpistäviä rakennuksia.

Ehdottomasti yksinäisessä paikassa, erillään ja eristyksissä.

Suunnattu erakkoluonteille – ts. mahdollisuus viettää tietty osa vuodesta yksinäisyydessä. Varsinaista erakonelämää tiettyinä ajanjaksoina: adventtina, paastonaikana.

Koostuisi kypsien munkkien ja nunnien ydinjoukosta, jonka jokainen jäsen osaisi päättää itse omasta luostarista poistumisestaan, paastoamisestaan jne.

Olisi kiinnostunut aikamme taiteesta, musiikista, kirjallisuudesta, politiikasta jne.

Ruumiillista työtä, tietysti. Ehkä vähän opetustyötä. Mutta siitä huolehdittaisiin, että elämä ei täyty tehtävistä ja hankkeista.

Yksi järkevä ajatus on tämä: voin alkaa jo nyt, mahdollisuuksien mukaan, elää niin kuin haluaisin elää tällaisessa luostarissa, ja samassa hengessä.





Uusi_luostari_3.JPG

ERAKKOKAPPELIT SUOMESSA

Ekumeenisella ja Uskontojenvälisellä Karmeliittayhteisöllä (CEI) on Suomessa kaksi erakkokappelia, Helsingissä ja Savitaipaleella. Kummassakin elää yksi luostarilupaukset antanut yhteisön jäsen. He elävät pääsääntöisesti yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, viettävät hetkipalveluksia, lukevat, mietiskelevät, kirjoittavat. Osan vuodesta he elävät yhdessä sekä Suomessa että Espanjassa.

Helsingin erakkokappelissa järjestetään yksilöllisesti ohjattuja spiritualiteetin kursseja ja hiljaisuuden päiviä sekä retriittejä. Savitaipaleen erakkokappeli ottaa silloin tällöin vastaan yhden vieraan kerrallaan olemaan täydessä hiljaisuudessa ja osallistumaan hetkipalveluksiin.
(Helsingin erakkokappeli, puh. +358405798771, Savitaipaleen erakkokappeli, puh. +358407530941.)

LUOSTARI TOLEDOSSA KOLMEN USKONNON KAUPUNGISSA

Ekumeeninen Karmeliittaluostari elää osan vuodesta Toledon paljasjalkaisten karmeliittaisien luostarissa, jossa CEI:n toimintaan kuuluu yksittäisten vieraitten vastaanottaminen, spiritualiteetin ja espanjan kielen kurssien ja retriittien järjestäminen. Osan talvikuukausista yhteisö (luostarijäsenet ja familiaanijäsenet) viettää hiljaisuudessa juuri tässä luostarissa.

Haluatko viettää viikon aitoa luostarielämää Espanjassa karmeliittaluostarissa? Kaipaatko todellista hiljaisuutta ja lepoa "yksin mutta yhdessä"? Luostarit ovat tarjonneet vuosisatojen ajan kiireen ja työn uuvuttamille ihmisille lepopaikan, jonka hengellisen ilmapiirin uudistava ja virkistävä vaikutus kantaa pitkälle.

Aamupäivät vietetään täydessä hiljaisuudessa: aamun rukoushetki, aamupala, lepoa, mietiskelyä, lukemista omassa kammiossa, luostarin kappeleissa tai puutarhassa, puolipäivän rukoushetki, lounas ja siesta.

Iltapäivisin on mahdollisuus tutustua omatoimisesti Toledon keskiaikaisen kolmen uskonnon ja kulttuurin kaupunkiin; katedraaliin, luostareihin, kirkkoihin, synagogiin, taiteeseen (El Grecon kaupunki) ja katukahviloihin.

Iltaisin jaamme kokemuksia päivällisellä ja vietämme yhdessä illan viimeisen rukoushetken.
Toledon luostarin toiminnasta saa tietoja puh. +358405798771

kts. Toiminta Espanjassa



Toledon luostarin kappeli