Kertomuksia Avilan matkalta 2006

Eero Voutilaisen muistiin merkintöjä ja tulkintoja Thomas Merton -seminaarista.

Seeds of Hope: Thomas Merton’s Contemplative Message

Seuraavat ”Toivon siemenet” ovat Eero Voutilaisen muistiin merkintöjä ja omia tulkintoja erinomaisen antoisasta Thomas Merton-konferenssista Avilassa, Espanjassa 27 - 29.10.06.


1. Thomas Merton and ”the great feast of Christian hope”
Dr. Fernando Beltrán Llavador

– Syvimmiltään uskonnoissa sisin yhtä: the sense of Love of God. Kuulumme Jumalalle. Ulkoinen ja sisin minussa perustuu samaan ytimeen. Unity!
– Jumala rakastaa, siksi rakastan, siksi olen. Olemme yhtä rakkaudessa. Rakastamme kuten meitä on rakastettu.
– Core of Reality - näe itsesi ja toiset Jumalan silmin. Silloin ei ole erillisyyttä eikä sotia. Avatkaamme ovet ihmisten astua sisälle. Olemme sisäinen linna, timantti, toivon ruumiillistuma.
– Tieto on rakkauden alku, rakkaus ymmärryksen alku.
– Jokaisella on oma taustansa - vain pelko pitää meitä erillämme. Älä luokittele toisia, älä numeroi äläkä laita hierarkioihin. Opi tuntemaan itsesi ja toinen varjojen takaa.
– Ihmisyyden ydin on toivo, toiveikkuus. Meidän itsekkyytemme tulee kuolla, rakkauden ja yhteyden avautua.
– Pelastuminen on muuta kuin vastaaminen sitä koskeviin kysymyksiin. Rakkaus sovittaa kuoleman.
– Tunne esteet mitkä katkaisevat yhteyden itseesi. Tämä on suurin kuilu ylitettäväksi.
– Merton yhdistää idän ja lännen etsinnän. Kontemplaatio, toiminta ja yhteys kuuluvat ihmisen eheyteen.
– Aikamme vallankumous -teknologinen, taloudellinen vai spirituaalinen? Ei mikään näistä erillisenä, vaan kaikki yhdessä. Kristus on todella ristiinnaulittu ja elää meissä tällä hetkellä! Mitä kristillisempi, sitä yleistettävämpi! Erillisyydestä juurille meno, se yhdistää ja luo toivoa.


2. Emblems for a Season of Fury: The Art of Thomas Merton
Dr. Paul Pearson. Director of the Conference

– Hiljainen Merton, sensuaalinen Merton. Käyttämämme kielen ”osumattomuus”, alkeellisuus. Mertonista tuli ”antirunoilija”.
– Modernin ihmisen kyky kommunikoida, sydänten kieli on kadonnut, tuhottu. Emme kohtaa ihmisinä.
– Minun on löydettävä ihmisyys muissa, erilaisissa ihmisissä, löytääkseni ihmisen itsessäni, ollakseni ihminen.
– Taide on kontemplaatiota, paratiisin heijastusta. Kaikki työ ja toiminta ovat spirituaalista harjoitusta.
– Kieli on tuhottu erityisesti mediassa ja kaupallisuudessa. Tarvitaan uusi ”antikieli”. Tätä Merton kehitteli taiteen ja runouden kautta.
– ”Kristillinen toivo on puhtain valo, mikä loistaa pimeydessä.”
– Ei koskaan aiemmin niin kuin meidän aikanamme, ole Jumala tehnyt läsnäoloaan tiedostetuksi ja tuntuvaksi poissaolollaan! Jumalan poissaolo paljastaa läsnäolottomuuden, läsnäolon nälän ja kaipuun.
– Tietoisuus paratiisista on meissä kaikissa.
– Siinä missä muiden uskontojen toivo loppuu, kristillisyyden toivo alkaa.
– Ole ihminen tänä epäinhimillisenä aikana, ole Jumalan kuva. Ihmiset jäävät pinnalle, haaste on mennä syvemmälle.
– Merton eli syvällä aikamme todellisuudessa, vaikka moitti mediaa eikä hyväksynyt sitä.


3. The secret hope and hoped for secret: keys for life
Fr. Francisco de Pascual

– Mertonin elämän tarkastelua kahden elämäntilanteen kautta: lapsuuden kokemukset ja psykiatrin kohtaaminen. Näitä voimme reflektoida omaan elämäämme.
– Mystisismi ei ole vain aikuisuuden, vaan jo lapsuuden asia. Syvä kuulostelu, kuka olen, mitä minulle kuuluu, jne kuuluu jo lapsuuteen.
– Löydä itsesi Jumalassa, miten Jumala toimii meissä: toimi kuten Jeesus teki.
– Missä on elämäni ankkuri? Emme löydä Jumalaa, siksi vaellamme pimeässä.
Miten löydän hänet joka jo on minussa? Usko kuuluu joka ihmisen essenceen, perusolemukseen. Uskoa tulee tukea, vaan ei manipuloida.
– Synti: kehityin vääräksi minuksi, löydettävä aito minä maskien alta, peitosta. Kätkeydymme naamioihin heti synnyttyämme. Alle omien tarpeiden, syvyyteen, sieltä löydän itseni.
– Toivon syntypaikka: sydämen syvyydessä, ihminen Jumalan silmillä, maskiton ihminen.
– Viisas sydän: elää toivo sydämessä, elää toivossa, Kristuksessa.
– Lapsuus: Merton menetti vanhemmat lapsena. Hän ei katsonut taakse, vaan eteenpäin. Hän ajautui yksinäisyyteen, ei tuntenut taustaansa. Tässä auttoi psykiatri, jonka hän myöhemmin kohtasi. Hän meni syvyystasolle: kuka minä todella olen, eihän minulla ole juuria, eihän uskonto ole olemassaoloni syy, pakenen vain siihen.
– On löydettävä identiteettini Jumalassa ja toisissa ihmisissä, juuret molemmissa suunnissa. Reorientaatio tarpeen suhteessa ihmisyyteen ja maailmaan.
– Oikea uskonto ankkuroituu salaiseen toivoon.
– Merton kirjoitti henkilökohtaisista asioistaan, tuntemuksistaan. Tämä oli siihen asti hänen luostariolosuhteissaan täysin uutta, mahdotonta. Hän ei suostunut ihmisten yläpuolelle, oli vain ”veli” ja kanssakulkija.
– Olemmeko oma itsemme ilman maskia vai emme, on oma valintamme.
– Solitude on syvä läsnäolon tunne - itsessä. Erillisyys maailmasta luo illuusion elämästä. Oltava yhteydessä ympäristöön -sosiaalisesti, poliittisesti, jne. Itsekurista ja maskeista ulos elämään!
– Uskonnoilla on yhteinen päämäärä: muuttaa (transform) tietoisuutta spirituaalisilla harjoituksilla.
– Seiso omilla jaloillasi, älä nojaa rakenteisiin. Kaiken tuntien, mitään vastustamatta, sisäinen selkeys ja seesteisyys.
– Anna kykyjesi mukaan, saat tarpeittesi mukaan!
– Opi omasta traditiosta ja jaa oppimaasi.


4. Thomas Merton as a living bridge linking christians east and west
James Forest

– Merton oli pyhiinvaeltaja, vaikkei trappistimunkkina paljon matkustellut.
– Sydämeltään ortodoksikristitty. Unity ensin itsessä, sitten kristittyjen, idän ja lännen kesken. Jos ”tökkii” itsessä, ei rakenna vaan hajottaa.
– Merton oli 15-vuotias isän kuoltua 1941. Isä piirsi kuolinvuoteellaan ikoneja. Äiti oli kuollut jo 10 vuotta aiemmin eli hän oli nyt orpo.
– Meni opiskelemaan Lontooseen. Muutti isoisän kanssa Amerikkaan.
– Rukoili ruumiillaan ja sydämellään.
– Ikonia katsellessa näen sisäisen maailman, en ulkoista kuvaa, maailmaa. Kyyneleet syvältä silmistä - mystinen kokemus.
– Sydämen rukous: päästä sydämeen, Jumalan läsnäoloon. Lue rauhassa ja hitaasti, sydämellä esim. Jeesus rukousta, hengitä rauhallisesti ja toista. Ole alasti Jumalan edessä.
– Solitude luostarissa, tästä erämaan isät puhuvat vähän henkilökohtaisesti, Merton puhui.
– Merton toimi 7 vuotta esitelmän pitäjän (James Forest) hengellisenä isänä ja ystävänä.
– Miten Pyhä Henki elää ja vaikuttaa yhteisössä, kaikkialla, tämä Mertonin mukaan ratkaisevan tärkeää. Pyhä Henki täyttää kaiken, on läsnä kaikkialla.
– ”Elämän valo pimeässä” -ortodoksiteologian viestien ydin. Sielu kulkee kotiin valoisassa yössä.
– Itä ja länsi ei koskaan keskenään kadonnut, vain tunne siitä (keskinäisestä yhteydestä) tuhoutunut. Nyt on kyse yhteyden jälleenlöytymisestä itsessä: itsestämme ”erämaan isiä ja äitejä”.


5. ”O sweet escape! O smiling flight!”: Recital and commentaries to a selections of poems by Thomas Merton
Dr. Sonia Petisco

– Kristuksesta elämän keskus. Mene ja myy kaikki ja jaa köyhille!
– Armo kulkee ihmiseltä ihmiselle, siitä syntyy yhteisö, armon yhteisö.
– Olemme kaikki mystisen Kristuksen kirkon jäseniä.
– Minun tulee kadota Kristukseen, silloin löydän itseni. Kaikki vanha on mennyt enkä vielä tiedä mitä minusta tulee. Uusi luomus, outo olo, keveys, vapaus, en enää itseni herra.
– Jotta olisin kaikkialla, minun tulee olla ”ei kukaan”.
– Kontemplatiivisuus alkoi muuttua rituaalisuudeksi -kahleeksi. ”Sallikaa minun olla tänään surullinen ihminen, vihainen, suuttunut”. Merton taisteli positiivista itseään vastaan. Tämä taistelu oli merkittävä inspiraation lähde.
– ”Being -Self -Life” ristiriita. Tuntematon minä havainnoi minän takana. Näen aidon, todellisen itsen vain pimeässä. Kuullessasi minäsi kaiun, et ole enää koskaan entinen. Paratiisissa olet nimetön, ei kukaan. Et ole tullut sisään etkä lähde ulos. Jolla on osoite ja nimi, on hukassa. Kulje nimettömänä universumissa.
– Mystismi: not knowing, alkuperäisen viattomuuden löytyminen. Alastomuuteen, omasta identiteetistä irti jotta Henki voi tulla ja elää meissä.
– Vaiheet kasvussa: lapsi -identiteetin muodostuminen, -dissidentifikaatio, -uudelleen syntyminen.
– Irti vääristä rooleista, konteksteista vapaaksi, alkuperäiseksi. Tässä ydin, mistä Merton oli koko elämänsä kiinnostunut.


6. Seeds of Hope in times of crises: Saint John of the Cross and Thomas Merton
Dr. Cristóbal Serran-Pagan y Fuentes

– Real contemplation= kuinka elämme arjessa kun olen kutsuttu kontemplatiiviseen elämään. Usko, toivo ja rakkaus kaiken perustana!
– Suurilla mystikoilla on profetiallinen tehtävä. Profetia ei ole selvännäkemistä. Sen tehtävänä on antaa todistus rakkaudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Moraalisen äänen voimistaminen kun näemme epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä. Mukaan mielenosoituksiin, sinne spirituaalisuutta ja rakkautta. Väkivallattoman kulttuurin vahvistaminen.
– Runoutta torjutaan, koska se tulee lähelle!
– Ristin Johannes: Lopuksi sielut moukaroidaan sopiviksi hyväksyttyihin muotteihin -täydellisiksi!
– Kun ihminen eheytyy, hänestä tulee rauhantekijä! Sodan syynä on erilaisuuden pelko. Tähän lääke: spirituaalisuus (kontemplatiivisuus) ja rakkaus (action). Rakkaus ja rukous in action -karmeliittojen viesti. Joka ihmistä arvostetaan ihmisenä, mystisenä.
– Kristillinen täydellisyys on armeliaisuutta ja armahtavaisuutta.
– Kontemplaatio on kristillisyyden ja luostarielämän korkein aste. Kontemplaatio ja toiminta marssivat rinta rinnan. Tämän toteutuminen muuttaa radikaalisesti kuinka olemme ja elämme!!
– Näe asiat kuten ne ovat, älä niin kuin haluat ne nähdä. Kukaan ei ole yksin. Spirituaalisuus kauppakeskuksiin. Ole kontemplatiivisuuden instrumentti!
– Rohkaiseeko kirkko mystisimiä? Tulisi rohkaista paljon enemmänkontemplaatioon mitä nyt teemme. Millaisiksi me nuoria kasvatamme? Missä on kontempaltiivinen yhteisö?


7. ”A Realm of White Hot Faith”: Thomas Merton on Islam in Spain
Dr. Bonnie Thurston

– Miksi islamilaisuus, erityisesti sufilaisuus kiinnosti Mertonia? Sufityyli viehätti, se meni yli rajojen. Liikkui kahdella tasolla: ulkoisella ja sisäisellä. ”Ei tietämisen” arvostus mystisyyden saavuttamisessa. Suoraan syvään sisäiseen kokemukseen. Paljastuu yksi (yhteinen) Jumala mitä etsimme.
– Kulttuurimme: ”toiset” ovat paholaisia. Tehtäväni on paljastaa minussa elävät traditiot toisiin suhtautumisessa.
– Vain kohtaaminen ihmistasolla johtaa kulttuurien kohtaamiseen. Juureva kristillisyys itsessä mahdollistaa dialogin eri uskontojen kesken ja kokemuksista oppimisen.


8. Hope as an unexpected, incomprensible and total gift: Reflections on Mertons life and writings
Erlinda G. Paguio

– Mertonin hope -rukous: En tiedä mihin olen menossa enkä oikein tunne itseäni. Toivon silti olevani rauhassa. Luotan vaikka olen eksyksissä.
– Toivo on tosi tarpeellinen aikanamme. Tarvitsemme toiveikkaita elämäntarinoita. Tarvitsemme takaisin hiljaisuuden, meditaation ja hiljaisen rukouksen.
– Hiljaisuudessa naamiomme tulevat näkyviksi, koska emme tarvitse niitä.
– Merton taisteli itsensä syvyydessä ja paljasti itseään. Siinä meille toivoa!
– En hae sosiaalista hyväksyntää, olen uskollinen sisäiselle kutsumukselleni.
– Merton löysi hänet, joka etsii itseään minussa. Jumala on valinnut paikakseen olla meissä, minussa, rakastaa minua.
– Toivo -ei siksi että olet hyvä -vaan koska Jumala rakastaa sinua. Tämän Jumala paljastaa kontemplaatiossa: hän elää minussa, on läsnä minussa!
– Maria on toivomme esikuva.
– Toivo on ilmainen, odottamaton, joka hetkessä läsnä. Se pääsee esille ja tietoisuuteemme heikkoudessa, väsymyksessä, murtumisessa ja tyhjyydessä.
– Merton opetti meille kestävyyttä, uskollisuutta, määrätietoisuutta, kärsivällisyyttä.
– Institutional Solitude -tämä ei Mertonia varten vaan elämä yksin Jumalan kanssa rukoillen. ”Kun tilaisuus tulee, toivon olevani valmis.”
– Mitä minusta tulee? Tarpeen ”vain” olla mikä olen, ei tarvitse tulla, kehittyä joksikin toiseksi. ”Uusi” on ollut koko ajan minussa.
– Sisäinen, avoin Solitude. Tyhjä, hiljaa, avautuminen ”for nothing”. Ei halua, ei mitään. Siinä kaikki. Tämän tiellä on -oma ylpeys!
– Löydä tasapaino: työ, yksinolo, ystävät, harrastukset.
– Seuraa Pyhää Henkeä vapaudessa. Ei tarvitse ymmärtää vaan uskoa.


9. Thomas Merton: monk and spiritual master
Fr. James Conner

– Conner 5 vuotta Mertonin oppilaana
– Merton oli: Monk of Compassion and monk of Paradox.
– Mertonin anti hengelliselle elämälle usein aliarvostettu. Oli opettaja erakkoaikanakin. Opetti uusia tapoja kadottaa ja löytää itsensä.
– Oli spirituaalinen uhraamatta ihmisyyttään. Holiness is Wholeness!
– Compassion of Solitude: en ole mitään enkä kuulu kenellekään, olen köyhä, yksinäinen, en edes spirituaalinen, on vain Jumala. Sielun syvyydessä on Jumala, joka vaikuttaa jos sallimme.
– Kunnioitti kaikkia veljinä, katsoi arvostaen ihmisenä.
– Jos rukous ei suju, Jumala tekee työtään sinussa!
– Ei pakottanut omaan tiehensä, vaan rohkaisi löytämään oma polku ja kulkemaan sitä uskollisesti.
– Mystery of Christ on kaiken ydin, kontemplaatiossakin. Olemme yhteydessä Kristukseen ja hänessä toisiimme. Jaamme elämämme, itkemme itkevien kanssa,
iloitsemme iloitsevien kanssa. Tämä keskeistä: jaamme ja kohtaamme ihmisinä!
– Merton puhui sanoin ja esimerkein. Jos viisasteli Mertonin kanssa, joutui pian vaikeuksiin.
– Oli hyvin sensitiivinen ja kärsi veljien erimielisyydestä.
– Hiljaisuudessa lepäät. Mikään ei erota meitä Jumalan armeliaisuudesta, ei heikkous, ei virheet, ei minkään puuttuminen, ei synti.
– Suhde auktoriteetteihin: kapinoija, vastustaja. Ei kuitenkaan avoimia konflikteja luostariyhteisössä.
– Merton tunnisti riskin ihmisen oman yksinäisyyden kohtaamisessa. Ihmisen yksinäisyys on pohjimmiltaan Jumalan yksinäisyyttä.
– Ulkoiset olosuhteet (social image) määrittävät tämän päivän ihmisen. Tästä irti kuten Merton! Olen silti ihmiskunnan jäsen. Uusi ihmisyys, yhtä Kristuksessa.
– Sodan juuri on pelko!! Ei rauhaa ilman että mieli on kuten Kristuksella. Kristittyjen mobilisoitava kaikki voimavarat sodan poistamiseksi.
– Lännen on vaikea tunnistaa omaa pimeää puoltansa, se nähdään vain muissa. Ratkaisu on oman pimeän puolen kohtaaminen toivolla ja luottamuksella.
– Missä Merton opettajana auttoi? Ehdottomuus spirituaalisuudessa. Synnit, virheet, jne. vajavaisuudet eivät ole kovin tärkeitä Jumalan silmissä. Tärkeintä täysin avoimesti olla kuka ja millainen olen. Olet yhtä sairas kuin salaisuutesi. Kun kerrot salaisuutesi toiselle ja Jumalalle, vapaudut tästä ja sairaudestasi.
– Instituutiot pelkäävät uusia aloitteita. Siksi yksinolo ”sinussa” oli Mertonin ratkaisu. Mertonin aikaan ei ollut tavallista mennä yksinoloon. Hänen jälkeensä kyllä monet seurasivat hänen esimerkkiään.
– Mertonin kontemplatiivinen sanoma: toivo!
– ”Mystiikka on rakkauden tiede.” Avilan sielu on mystiikka.