Matka halki hengellisen yön

Matka halki hengellisen yön

Avaan kirjassani hengellistä elämää sisäisenä kokemuksena erityisesti sen vaikeassa ”Yö” vaiheessa.

Yö on Jumalaan kohdistuvan ajattelun ja tunne-elämän kuivumista ja rukouksen käymistä mahdottomaksi sekä Jumalan ”katoamista” ihmisen kokemusmaailmasta. ”Sielu” joutuu ahdistavaan pimeyteen. Kristillinen mystikko Ristin Johannes (1542–1591) puhuu maanpäällisestä kiirastulesta. Yö ei kuitenkaan ole kaiken loppu vaan läpikäynti ”ahdas portti” uudenlaiseen hengelliseen elämään.

Päiväkirjamerkinnät kuljettavat lukijaa syvemmälle papin yöhön ja lopulta aamunkoittoon. Runsaat lainaukset kristillisen mystiikan helmistä ja spiritualiteetin termistö selkeästi esimerkein kuvattuna tekevät kirjasta oivallisen välineen hengellisesti aktiivisen ihmisen yrittäessä ymmärtää ”sielunelämää”. Kirja on kirjoitettu ajatellen myös hengellisten ammattilaisten pappien ja sielunhoitajien sekä terapeuttien työtä.

Olin mukana 17.–26.11.2010 luostarin järjestämässä ”Novenassa” Toledon karmeliittaluostarissa. Ilmeisesti 1577 syntyi Toledossa vankeudessa Ristin Johanneksen runo ”Pimeä Yö” ja kirjaosa joitakin vuosia myöhemmin. Kirja on ylittämätön kuvaus mystiikkaan kuuluvasta passiivisesta puhdistuksesta.

Kirjoitus.jpg


Pimeän Yön lukukokemus monelle ystävälleni on ollut: ”Tämä on mitä ilmeisimmin Jumalan työtä ja suurta mystiikkaa! Mutta mitä tämä on?” Yritän omassa kirjassani kokemukseni kautta avata ”Yötä” ja yleensä hengellistä elämää ajassamme suurten espanjalaismystikkojen hengessä. Karmeliittojen, Ristin Johanneksen ja Avilan Teresan viitoittama hengellisyys ja rukouselämä on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut ”minun tieni”.

Kolmas suuri espanjalaismystikko on Ignatius Loyola. Jo ensimmäistä kertaa vuosituhannen vaihteessa lukiessani ”Hengellisiä harjoituksia” kirja teki vahvan vaikutuksen. 2008 sain kolmenkymmenen päivän hengelliset harjoitukset baskimaan Loyolassa jesuiittaisiltä. Harjoitusten läpikäynti avasi lopullisesti Ignatiuksen spiritualiteetin. Ignatiuksen harjoitusten askeettinen hengellisyys ja kengättömien karmeliittojen vahva sisäisen rukouksen, kontemplaation, perinne ovat ne kaksi valtimoa, joista espanjalainen mystiikka virtaa. Kirjassani olen yhdistänyt mutta en sekoittanut nämä perinteet.

Marraskuun Novenassa vietimme päivittäin noin tunnin ajan kirjastani nousevien asioiden parissa; hengellinen elämä, rukouselämä, lohdutus, lohduttomuus, tympeentyminen, kuivuus, tyyntyminen, kokoamus, kontemplaatio ja erityisesti passiivinen puhdistus, joka johtaa (ja myös jo on vuodatettua kontemplaatiota!) vuodatettuun kontemplaatioon. Kirjan avulla kysyimme, keskustelimme ja kuuntelimme itseämme ja toisiamme.

Novena on sekä aiheensa että historian puolesta olemista ”Mystiikan sydämessä”. Luostari sijaitsee vain muutaman kivenheiton päässä paikasta, jossa Pimeä Yö kirjoitettiin. Toledo ja nimenomaan sen vanhakaupunki, jossa luostarimme sijaitsee ”kengättömien karmeliittojen kadulla” on aina ollut Espanjan kirkon ”pääkaupunki” ja on sitä edelleen erilaisine sääntökuntineen kirkkoineen ja katedraaleineen. Rukoushetket, messut, keskustelut, yhteiset ateriahetket, hiljaisuus ja historia kuljettivat meitä osallistumaan sille matkalle, jonka parhaiten on selittänyt sukupolvia ennen meitä veljiensä piiskaama ja pimeään Toledon luostarin vankikoppiin suljettu: ”…veli Ristin Johannes, joka kuuluu Karmelin vuoren sangen kunniakkaan Neitsyen sääntökuntaan, tunnustautuu alkuperäiseen Sääntöön ja on perustanut paljasjalkaisten veljien yhteisön”

Hyvää lukukokemusta! t. Pastori Mauri Nieminen

Mauri_ja_kirja.jpg